Olen jo aiemmin nostanut jalustalle hienoja ja ihania naisia, jotka sekä sisäisellä että ulkoisella kauneudella johdattavat meitä tämän ja miksi ei myös myöhempien ja edellisten päivien naisten elämään. Ultra Bran hajottua Vuokko Hovatta on keskittynyt lähinnä näyttelemiseen jos Tekniikan ihmelapsien ensilevytystä ei lasketa.
Hovatan ensilevytys "Lempieläimiä" itsenäisenä artistina pohjautuu Kerkko Koskisen sävellyksiin sekä runoilija Aulikki Oksasen tekstityksiin. Onkin helppo huomata että albumi ei ole kovin kaukana Ultra Bran vasemmistolaisuudesta, mutta silti on mainittava että Hovatta on selkeästi ottanut irtioton "kasvattiperheestään". Levyn soivimpia kappaleita ei kannattaisi nostaa, sillä levy on mieletön kokonaisuus Hovatan kaunista, herkkää heleää laulua. Hovatan äänimaailma käsittää ilon ja surun, kuitenkin niin viekkaasti tarjottuna, että kiihkeä kuuntelija varmasti palaa levylautasen äärelle uudelleen.
On kuitenkin sen verran mainittava, että omiin suosikkeihin lukeutuu juhlateltassa lähes kyyneliin johdattanut "Helise taivas" sekä levyn nimikkokappale"lempieläimiä". Levyltä löytyy myös nippu huikeita kappaleita joista varmaankin on hyvä mainita Paula Vesalan sanoittama kappale "hiljaiset vuodet" sekä "versioitu" kappale Aki Sirkesalon "lumottu veli". Myös euroviisuveisuehdokki "Virginia" paukahtaa hienosti levyn alussa.
Suosittelen levyä ja näin ollen koko naista jokaiselle joka kaipaa Ultra Brata, mutta ei tahdo yhtyeeltä muuta kuin armopaloja. Musiikin lisäksi Hovattaa voi ihailla Helsingin kaupunginteatterin "Missä kuljimme kerran" dramatisoinnissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti