Asa - Loppuasukas

Fintelligens laulaa eräässä laulussaan pelastaneensa suomihopin, josta voi olla monta mieltä. Voidaan sanoa, että he nostivat sen suosta, mutta mies joka todella ansaitsee suomihopin kultasormuksen, on mies taiteilijanimen takaa Asa.

2001 julkaistu debyyttilevy Avaimen nimellä on historiaa ja sen jälkeen hän on ehtinyt vaihdattaa artistinimensä Asaan ja suunnannut yhä poliittisempaan suuntaan, miksi ei myös apokalyptisempaankin.

Vuonna 2008 ilmestynyt pitkäsoitto "Loppuasukas" on mainio esimerkki Asan lyyrikon taidoista, mutta erityisesti kappaleiden taustat ovat mitä loistavimmat. Niistä vastaa jätkäjätkät niminen kokoonpano, joka on ehtinyt soitattaa Asaa jo uudellakin pitkäsoitolla(Via Karelia, 2009).

Kuten jo albumin nimi kertoo, on teemana ihmisen katoavaisuus ja miksi ei myös vahvasti loputon tuhoamisinto. Vaikka useimmissa kappaleissa Asan räpäytys yltyy pilke silmäkulmassa profetoimiseksi, on säkeiden takana mitä karmaisevimpia totuuksia tuhoamisesta jonka loppuasukas on saanut aikaan.

"Sivilisaation kivirinkii venytetty
keskuksii hiihtämää vandaali kesytetty
vapaat kauppiaat ui scheisses mairee
françois kahlittun laissez fairee
samoi synkkii pilvii ruotsalaisel teatterilla
spartalainen guerilla vanhan vallatulla parketilla"
(Persepolis, 2008)

Teemaa on lähestytty hyvin monelta kantilta, ja vaikka sävy on tuomitseva, on niillä myös varsin historiallista arvoa. Sanoitukset eivät vain sorru tuomitsemaan tämän päivän kulutusta ja hysteriaa, myös kuinka siihen on päädytty. Erityisesti 'persepolis'-kappaleessa se tuodaan esille hyvin Sinuhe egyptiläisen muodossa.

"mä saanen sinutella
sulla Sinuhella ollu vähä liia hjyvä elämä"
Egyptistä landelle, Välimeren strandelle
ei kreikkalainen antele, saa sähkösen kanteleen"

Levyllä oitotaan myös ruokatapojemme eettisyttä (Leipä lukkojen takana), krapula-aamuna ymmärrettyä ilmaston muutosta (Gaso Grande Finale, jossa fiittaa Marjo Leinonen) sekä jossain määrin myös jatkuvan kehityksen tarpeellisuutta (Alkuasukas, jossa itseoikeutetusti fiittaa runoilija J.K. Ihalainen)

Pitkäsoittoa on helppo suositella myös räpäytyksestä pitämättömälle, sillä Asan artikuloiminen on silkkaa neroutta, niinkuin tekstitkin. Taustat ovat varsin ilmavia, ja jossain määrin myös edistyksellisiä. Perusrapbiitit jäävät vähille. Ei ole siis ihme, että levy ja miehet (ja naiset) palkittiin Teosto-palkinnolla sekä vuoden 2009 Emma gaalassa ”Vuoden hiphop-, dance- tai R&B-albumi” -palkinnolla. Loppuasukasta seurannut Via Karelia onkin sitten aivan toinen juttu, johon voi tutustua vaikka täältä.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Via_Karelia_(albumi)